Rehellistä puhetta: miltä alapää tuntuu synnytyksen jälkeen? Miltä seksi tuntuu synnytyksen jälkeen?
Vertaistuen nimissä ja tabujen vähentämiseksi haluan jakaa kaksi kokemustani synnytyksestä palautumisesta liittyen alkuvaiheen tuntemuksiin. Tekstistä saattaa olla hyötyä myös miehille, jotka tuskailevat miksi puolisoa ei kiinnosta seksi synnytyksen jälkeen. Kerran erään lapsettoman ystäväni kanssa keskustellessa hän oli kauhuissaan siitä, että synnytyksessä repeää kaikki paikat ja sitten ei pysty pidättämään enää mitään. No sekin on mahdollinen skenaario, mutta ei kuitenkaan se yleisin. Jos niin käy, on hyvä tietää ettei ole ainoa, mutta kauhutarinoita ei kannata etsiskellä jos on raskaana tai haluaisi olla.
Kumpikin synnytyksistäni oli alateitse. Yritän kirjoittaa niin, etten kauhistele tai suurentele asioita, mutta kuitenkin realistisesti. Ensimmäisessä sain toisen asteen repeämän, toisessa en tarvinnut yhtäkään tikkiä. (Repeämät jaetaan neljään laajuuteen, jossa ensimmäinen on vain pinnallinen ja neljäs eli viimeisin on sitten se "perseeseen asti repeämä" näin kansankielellä ilmaistuna.) Episiotomiaa eli välilihan leikkausta ei tehty kummassakaan. En tiedä olisiko ollut parempi, jos ensimmäisessä se olisi tehty, kun kuitenkin sain useamman repeämän. Muistaakseni kätilö silloin totesi, että väliliha vaikutti kuitenkin joustavan ihan hyvin. Muistan joskus kauhistelleeni ajatusta välilihan leikkaamisesta tai repeämistä, kun kyseessä niin intiimi ja herkkä alue. Kuitenkin siinä synnytyksessä on niin hormonihöyryissä (ja osa lääkehöyryissä) ja tuntuu intensiivisiä tuntemuksia muutenkin, että ei siinä hötäkässä ehdi leikkaamista tai repeämistä juuri huomata.
Synnytyksestä palautuminen saattaa askarruttaa jo etukäteen. Tuntemukset saattaa vaihdella hyvinkin suuresti, jopa riippumatta siitä onko sektio vai alatiesynnytys. Olen kuullut keskenään niin erilaisia kokemuksia. Tässä tekstissä kerron kuitenkin vain omani. Sitä sanotaan, että alatiesynnytyksestä toipuu nopeasti tai ainakin nopeammin kuin sektiosta. Ensimmäisen synnytyksen jälkeen kirosin, että missä on mun nopea palautuminen, koska koin lantionpohjan oireita ja kipuja useamman viikon tai melkein kuukauden. Minulla ei kuitenkaan ollut ongelmaa löytää lantionpohjan supistusta, koska ammattini puolesta aihe on tuttu ja lihakset olivat hyvässä kunnossa. Toki alkuun oli vähän tunnottomuutta, mutta pian tuntuma löytyi taas. Ongelmana oli se, etten meinannut saada virtsarakkoa tyhjäksi ja pissaaminen kirveli useamman viikon. Uutena asiana minulle selvisi silloin, että repeämiä ei tule pelkästään välilihan seudulle ja ns. alaspäin vaan voi tulla myös muualle emättimeen. Itsellä synnytyksen jälkeen oireita (erityisesti kiristyksen tunnetta) aiheutti sivuseinämien repeämät ja edellä mainittua kirvelyä puolestaan virtsaputken suulle tullut repeämä. Ensimmäiset kaksi viikkoa koin olevani melko kivulias ja käytinkin jonkin verran kipulääkkeitä. Pissatessa kirvely jatkui muistaakseni noin viiteen viikkoon asti. Jälkikäteen olen tajunnut lantionpohjan kipuihin liittyen että niihinkin vaikuttaa myös psykologiset seikat. Esimerkiksi se miten henkisesti koki synnytyksen ja miten vauva-arki lähtee käyntiin. Lisäksi limakalvot olivat kuivat kuin Sahara, joka oli omiaan lisäämään kipuja. Kuivuus on yleinen ongelma ja johtuu imetyksestä ja muista hormoneihin liittyvistä muutoksista. (Apuna voi käyttää paikallisestrogeenivalmisteita tai intiimialueelle sopivaa öljyä.) Myös lihasjännitykset sekä lantionpohjassa että muualla kropassa vaikuttaa oireisiin ja kipuihin.
Edellä mainituista syistä seksi ei ollut mielessä kovin pian synnytyksen jälkeen ja useamman viikon ajan oli fiilis etten halua että kukaan koskee alapäähäni yhtään mitenkään, en edes minä itse. Noin kahden kuukauden kohdalla kokeilimme seksiä, mutta totuuden nimissä kerrottakoon että se oli itselle kivuliasta. Muistan että vasta puolen vuoden kuluttua synnytyksestä pystyin edes jotenkin alkaa nauttimaan seksistä. Varmasti limakalvojen kuivuus ja psykologiset seikat vaikuttivat myös. Lapsen syntymä on todella iso muutos molempien vanhempien arkeen mutta synnyttävälle sekä imettävälle äidille se on paljon sitovampi muutos. Ensimmäiset kuukaudet vauva saattaa olla iholla 24/7 ja se on täysin normaalia. Joten silloin kun vauva ei ole äidin rinnalla tai kainalossa, saattaa olla oman tilan tarve olla isompi kuin toive läheisyydestä kumppanin kanssa. Ei-synnyttäneeltä puolisolta vaaditaan siis kärsivällisyyttä ja mahdollisimman paljon tukea synnyttäneelle puolisolle. Muistan että vauvavuoden aikana saattoi jopa "pakoilla" puolison läheisyys -aloitteita, koska vauva vei niin paljon omaa energiaa, että tuntui ettei olisi jaksanut mitään ylimääräistä. En silloin tajunnut kommunikoida tästä aiheesta hänelle tarpeeksi, jolloin se aiheutti hämmennystä puolisossa. Tätä aihetta sitten käsittelimme jälkikäteen pariterapiassa.
Toisella kerralla kokemus oli aika erilainen. Kuten totesin, repeämiä ei tullut yhtään. En meinannut uskoa sitä todeksi, koska vauva oli yli 4kg ja ponnistusvaihe eteni vauhdilla. Yleensä toinen synnytys onkin helpompi, mutta silti halusin itse vielä valmistautua huolella. Varmistin että osaan pitää lantionpohjan rentoutuneena kokonaan, harjoittelin hengitystä ja mielikuvia ponnistusvaiheesta. Lisäksi varmistin että väliliha joustaa hyvin (vinkkinä: loppuraskaudesta sitä voi öljytä ja hieroa!) Tällä kertaa pissaaminen ei kirvellyt yhtään synnytyksen jälkeen. Hiukan samaa ongelmaa oli rakon tyhjenemisessä kun ekalla kerralla, mutta se meni nopeammin ohi. Minulla on taipumusta ylijännittää lantionpohjaa normaalitilanteessakin, mutta sama koskee myös synnytyksen jälkeistä aikaa. Olen siis saanut kiinnittää huomiota nimenomaan rentoutumiseen. Varsinaisia kipuja lantionpohjassa ei tällä kertaa ollut yhtään. Ensimmäisen viikon aikana ei pystynyt erityisen reippaasti kävelemään, mutta eipä siinä kohtaa tarvitsekaan. Satunnaisesti on tuntunut kiristyksen tai paineen tunnetta ja silloin tietää, että kroppa ja lantionpohja kaipaa lepohetkeä, jossa lantio on ylempänä kuin muu kroppa. Tätä olisi pitänyt enemmän tehdä myös esikoisen syntymän jälkeen! Ja ylipäätänsä rentoutua.
Kuten arvata saattaa, myös seksiin palaaminen sujui hyvällä tavalla erilailla kuin ensimmäisen jälkeen. Uskalsimme kokeilla jo parin viikon kuluttua seksiä, eikä se sattunut yhtään, wuhuu! Tällä kertaa hormonaaliset tai psykologiset muutokset eivät tuntuneet niin isoilta kun saman myllyn oli kokenut jo kertaalleen. Kumpaakin lasta imetin vuoden verran. Imetysaikana naisen hormonitoiminta on estrogeenivajeessa, johon liittyy tuo aiemmin mainittu limakalvojen kuivuus sekä mielialojen vaihtelut. Imetyksen lopetuksen aikaan saattaa myös tulla psykologisia oireita, jonka jälkeen hormonitoiminta palautuu pikku hiljaa ennalleen. Kumpikin lapsista aloitti päiväkodin vuoden iässä, joten siinä kohtaa tuntui, että "saa itsensä takaisin". Saa olla muutakin kuin äiti-roolissa, joka on erittäin tärkeää seksuaalisuuden ja parisuhteen kannalta. Toisen lapsen vauvavuonna tuli pohdittua ja löydettyä uusia puolia itsestä seksuaalisuuteen liittyen, joihin liittyi myös edellinen tekstini OF:n aloittamisesta ja avoimista suhteista. Mielenkiintoista oli myös huomata, että siinä vaiheessa kun ensimmäisen synnytyksen kivuista oli selvitty, niin pystyin nauttimaan seksistä jopa enemmän kuin ennen raskauksia. Myös orgasmeista löytyi uusi ulottuvuus, kun lantionpohja ei ollut koko ajan ylikireä ja psyykkisesti sellainen turha häpeä oli karissut pois. Tähän jälkimmäiseen vaikutti tietysti myös oma terapiaprosessi sekä lantionpohjan fysioterapian opiskelu.
Kommentit
Lähetä kommentti