FysioMaman mietteet

Huomaan, että joululomalla on ollut aikaa ajatella, kun haluan kirjoittaa toisenkin tekstin tänne tauon jälkeen. Aiheena mikäpä muukaan kuin minä itse, heha.  Siihen on sopivan helppo tarttua ilman sen kummempia valmisteluita, koska minityyppien kotona ollessa ei ainakaan keskitytä mihinkään tieteelliseen tekstiin. Aika avoimesti olen kertonut taustoistani täällä aiemminkin, mutta päätin jakaa vielä lisää ajatuksiani, koska ainakin muutama tyyppi on antanut positiivista palautetta tavastani jäsennellä asioita. Lähdetään liikkeelle loogisesti lapsuudesta. Ensimmäinen haaveammattini oli savitaiteilija. Meidän kylällä oli varmaan joku kurssi missä pääsin kokeilemaan keramiikan tekoa ja hurahdin siihen. Mitään dreijattuja ruukkuja en kuitenkaan tehnyt, vaan mielikuvituksen tuotteita.  Kouluikäisenä kävin kuvataidekoulua ja myös ylä-asteella otin valinnaiseksi kuvista ja keramiikkaa. Hierontatyötä tehdessä on ollut hauska huomata, että lihasten käsittelyssä ja saven k...

Blogin puolella ollut nyt radiohiljaisuutta jonkin aikaa, olen ollut busy living my life , heha. Nyt kun loppuvuoden työt, joulun juhlinta sekä minien synttärien juhlinta on aikalailla takanapäin, halusin taas julkaista jotain. Tämä teksti tosin on alun perin noin viiden vuoden takaa. Jos raskaus- ja synnytysteema kiinnostaa, tämä teksti on sinulle. Kuten aiemman synnytyskertomustekstin yhteydessä ehkä kerroinkin, itseä kiinnosti synnytyskertomukset jo kauan ennen kuin itse olin raskaana. Synnytys ja raskaus itsessään on tavallaan aika "maagisia" vaikka samalla todella luonnollisia asioita. Miten itsensä sisällä voi kasvattaa kokonaan uutta ihmistä? Ennen vanhaan ajateltiin että synnytys on portti elämän ja kuoleman välillä ja synnyttäjä tarvitsee taikavoimia siitä matkasta selvitäkseen. Näin kahden synnytyksen kokeneena pystyn tajuamaan tämän vertauskuvan. Ennen modernia lääketiedettä synnytys oli aina riski sekä synnyttäjälle että vauvalle ja kuolleisuusprosentit olivat mel...