Oletko sinäkin pissannut aina väärin? Vessa-asiaa lantionpohjan näkökulmasta

Tämä oli blogihistoriani ensimmäinen kerta, kun käytän klikkiotsikkoa, mutta se jotenkin sopi tähän. Oli nimittäin "huvittavaa" saada itse 26-vuotiaana kuulla pissanneensa väärin ties kuinka kauan. Tällöin olin lantionpohjan fysioterapian peruskoulutuksessa vuonna 2017. Samana vuonna pari kuukautta myöhemmin tulin raskaaksi, mutta en tietenkään tiennyt sitä vielä silloin. Tässä tekstissä käsittelen siis vessa-asioita, mutta eri näkökulmasta, kuin lapsiperheessä yleensä. Nyt unohdetaan vaipat ja potat ja keskitytään äiteihin! -Sori isit, mutta miesten asioihin en ole vielä niin perehtynyt.

Mikä sitten on tämä "väärä" tapa pissata? Se, että pinnistelee ja ponnistelee sen eteen, että pissa ylipäätänsä tulisi tai tulisi mahdollisimman nopeasti. Tämä tapa aiheuttaa lantionpohjan ylijännitystä, lisää painetta alueella ja saattaa johtaa pissaamisen ongelmiin myöhemmässä elämässä. Nyt seuraa omakohtaisia paljastuksia: (synnyttämättömät naiset ja mieslukijat huom) alatiesynnytyksessä sain todellakin kokea, että ylijännitystä on, vaikka luulin osaavani rentouttaa lantionpohjan lihakset. Tuntui, ettei hän ikinä voi sieltä mahtua. Jollain alkukantaisella voimalla hän sieltä sitten tuli, mutta kyllä se sitten tuntuikin -myös jälkikäteen. Toim. huom. hän oli lähes 4kg ja 55cm...Synnytyksen jälkeen en saanut pissattua vaikka rakko oli aivan täynnä! Minut jouduttiin katetroimaan, jolloin nestettä tuli 2 litraa, eli rakko oli pahasti ylivenynyt. Tämän takia sain katetrin seuraavaksi yöksi ja sen jälkeenkin kaksi vuorokautta minulle tehtiin 3-4h välein kertakatetrointeja sen jälkeen, kun olin ensin itse käynyt vessassa. Jonkin aikaa kotonakin jouduin seuraaman kellon kanssa kuinka usein kävin vessassa.

Itse olin siis monesti tehnyt juuri niin, että vessassa olisi muka aina kiire ja pissaamisenkin pitäisi olla tehokasta. No, yksityissektorilla työskennellessä töissä harvemmin oli aikaa "ylimääräisiin vessataukoihin", mutta ei se vielä selitä, miksi sitä joka kerta piti tehdä niin. Mikä sitten olisi optimaalinen tapa pissaamiseen? 1. Rauhoittuminen siihen hetkeen (välillä haastavaa pienten lasten kanssa, tiedetään!) 2. Asento: Lonkan ja selän välinen kulma ei saisi olla liian iso, eli tarvittaessa jakkara jalkojen alle ja pieni noja eteenpäin. Lantionpohjan rentoutus, antaa lirua vaan ilman ponnisteluja. Mitä muuta kannattaa huomioida pissaamiseen liittyen? Hiilihapolliset juotavat, alkoholi, kofeiiini ja sitrukset ärsyttävät rakkoa. Yksi kolmasosa päivittäisestä nestemäärästä edellä mainittuja on ok, mutta puolet olisi liikaa. 

Vaikka vettä (ja muita nesteitä) pitää juoda pitkin päivää, kannattaa kuitenkin kerralla ottaa reilu desin verran, sen sijaan että jatkuvasti hörppisi pieniä suullisia. Miksi näin? Jatkuvien pienien hörppyjen juominen saa munuaiset liruttamaan jatkuvasti virtsaa rakkoon, josta seuraa se, että joudut juoksemaan vessassa jatkuvasti. Tiheästi vessassa käyminen puolestaan on sekä sosiaalisesti hankalaa, että fysiologisesti ei-niin-toivottavaa. Toki jotkut sairaudet ja raskaus sitä aiheuttavat, mutta noissa tapauksissa sille on syynsä. Iltapainotteinen juominen olisi syytä olla minimissä, jottei yöllä joudu ramppaamaan vessassa. Perusterveen, ei-raskaana-olevan-aikuisen ihmisen tulisi pärjätä yö ilman vessakäyntiä. Jos herää ja käy varmuuden vuoksi vessassa, totuttaa itsensä siihen, että niin käy jatkossakin.

Virtsankarkailu on yleistä, erityisesti kun ikää tulee lisää. Sitä ei kuitenkaan tarvitse pitää normaalina ilmiönä, vaikka virtsateissä ja lantion alueen rakenteessa tapahtuu iän myötä muutoksia, jotka edistävät sen ilmaantumista. Tällä tarkoitan, ettei siihen tarvitse vain sopeutua ja ostaa jatkuvasti lisää siteitä. Suurimmassa osassa tapauksista asialle on tehtävissä jotain. Jos on kyse selvästä laskeumasta, kirurgin arvio on tod. näk. tarpeen. Raskaus ja synnytys lisäävät virtsankarkailua hedelmällisessä iässä olevilla naisilla. Kymmenen vuoden kuluttua ensimmäisestä alatiesynnytyksestä virtsankarkailun riski on lähes nelinkertainen verrattuna synnyttämättömiin naisiin. Lantionpohjan lihasten lihaskunnosta huolta pitämällä, pystyt kuitenkin ennaltaehkäisemään sitä!