Live life to the minimum

Suurin osa tekstissä kirjoitettu alkuvuodesta 2020 ja väleihin olen laittanut päivityksiä nykytilanteesta. 

Otsikon lause on lainattu Antti Holman Auta Antti -podcastista (joka on muuten jo lopetettu harmi vaan - toim huom.) Vuoden vaihtuessa monet tekevät lupauksia liikunnan lisäämisestä, terveellisestä syömisestä ja laihduttamisesta. Itse asetin itselleni vähän erilaiset tavoitteet tälle vuodelle:1. Keskity palleahengitykseen. 2. Suorita elämää mahdollisimman vähän. Kuulun niihin tunnollisiin suorittaja-ihmisiin, joille lomailu ja lehden lukeminenkin on suoritus, jonka voi tehdä oikein tai "väärin". Aivan SAIRASTA! Lisäksi stressaan aivan liikaa ja turhista asioista, sekä murehdin etukäteen, mitä voisi tapahtua. Ihan älytöntä, mutta leopardi ei pääse kovin helposti pilkuistaan vai miten se meni... Aiemmissa teksteissä olenkin paljastanut olleeni kilpaurheilu-uran loppuvaiheessa ylikunnossa, ja kärsineeni synnytyksen jälkeisestä masennuksesta sekä jonkin asteisesta uupumuksesta viime vuoden lopulla. Villi veikkaus on, että näillä kaikilla edellä mainituilla asioilla on toistensa kanssa tekemistä. Näin viisi vuotta myöhemmin pystyn vihdoin sanomaan, etten enää murehdi yleensä turhasta tai sillä tavalla liiallisesti ainakaan ja olen pystynyt hölläämään suoritustavoitteista. Mikä siihen on sitten auttanut? Kroonisen ylivireystilan tunnistaminen sekä kropasta ja mielestä. Sen purkaminen sekä psykoterapialla että kehollisin keinoin, niihin voin palata tekstin lopussa. 

Tähän “somemaailman aikaan” ei ole helppoa mennä huutelemaan, että ”Hei, mun tän vuoden tärkein treeni on hengitys!” Onneksi on sentään jo joitakin tunnettuja henkilöitä, jotka ovat liputtaneet palautumisen ja armollisuuden puolesta. On tärkeää tunnistaa omat voimavarat ja elämäntilanne, ja suhteuttaa tavoitteet ja liikunta siihen. Entiselle kilpaurheilijalle on aika hassua, että kävely ja lihashuolto on edes "treenejä", mutta kyllä ne nyt, hitto vie, vaan on! Jossain vaiheessa yritin lisätä vähän tehoja, mutta hektinen työ ja taaperoarki saivat kuitenkin taas jarruttamaan kierroksia. Kynttilää ei kannata polttaa molemmista päistä samaan aikaan. Kehon kuuntelu on tärkeää, vieläkin sen välillä meinaa huomata hieman myöhään. Älyrannekkeen jatkuva sykkeenmittaus ja leposyke on ollut tässä pienenä apuna, mutta täysin teknologiaan ei voi nojata. On hyvä kuuostella omia tuntemuksia ennen liikkumista, sen aikana ja sen jälkeen. Oppia tunnistamaan ne juuri sinulle sopivat palauttavat liikuntamuodot. Positiivista tässä on se, että omakohtaisen kokemuksen myötä pystyn ymmärtämään fysioterapia-asiakkaita paremmin ja kokonaisvaltaisemmin, jolloin päästään todennäköisesti myös parempaan lopputulokseen.

Stressi vaikuttaa kehoon hyvin monella tavalla niin kutsutun taistele/pakene/lamaannu reaktion myötä. Yksi monista oireista on päänsäryt ja niska-hartiaseudun jumitukset. Itseään on vaikeaa pakottaa olemaan stressaamatta, mutta hengitys on vahva linkki kehon ja mielen välillä. Palleahengityksellä voit viestiä kehollesi, että hätää ei ole. Tehokkaimmin rentouttaa erityisesti pitkä ja rauhallinen (hiljainen) uloshengitys ja ylipäätään nenän kautta hengitys. Älä tee suurieleisiä huokauksia. Esimerkiksi illalla ennen nukkumaanmenoa tee 10 rauhallista palleahengitystä (eli vatsa liikkuu alimpien kylkiluiden kohdalta mutta yläkroppa ei) nenän kautta hengittäen. Halutessasi voit kokeilla nostaa selinmakuuasennossa jalat koholle seinää vasten, niin että pystyt pitämään kuitenkin kropan rentona. Tämä asento vaikuttaa vagus hermoon, joka on tärkeä linkki rauhoittumisessa. Minulle tämä asento + hengitykset toimii unilääkeenä! Jos tuntuu, että hengitysharjoitukset paikallaan olleen on vaikeaa, voit yhdistää siihen yksinkertaisia koko kropan kevyitä venytyksiä.

Aiemmin jooga ja meditaatio olivat minulle aivan mahdottomuuksia ja suurin piirtein tylsimpiä ikinä. Nyt ne ovat parasta mitä tiedän. Johtuen juuri siitä, että vihdoin opin tunnistamaan sen ylivireystilan itsessä enkä enää halua paahtaa samalla kaavalla kuin ennen, koska kerran jo saanut sellaisen pakkopysähdyksen. Esimerkki kotona saatan laittaa rentouttavaa musiikkia soimaan ja rullan kanssa vähän liikkuvuusliikkeitä ja venytyksiä, jonka jälkeen saatan vaivatta tuijotella kattoon noin 10 minuuttia ja keskittyä hengittämiseen. Kun töissä on jatkuvassa vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa, ja vapaa-ajalla vastaa uhmaikäisen minin tarpeisiin, on pakko välillä "maadoittaa" itsensä. Vaikka vauhdikas tanssitunti on ihana, se ei ole aina sitä, mitä mieli ja keho minulta pyytää. Kannattaa miettiä niitä omia jarrutuskeinoja, ennen kuin törmää seinään. Hankaluus on siinä, että jos on kauan ollut ylivireydessä, omien kierrosten laskeminen on hankalaa! Suoranaisesta "hypestä" on vaikea pysähtyä venyttelemään. Joskus alkuun auttaa kävelylenkki, kehon ravistelut, lihasten "taputtelut" tai muut ikään kuin painavat aistikokemukset. Itseltään ei kannata vaatia myöskään liikaa tämänkään suhteen. Kun työstät tätä asiaa, huomaat että päivä päivältä tai viikko viikolta se saattaa tuottaa tulosta. 

Asioita jotka ovat auttaneet minua ylivireydestä "laskeutumiseen hengitysharjoitusten lisäksi: 

- Piikkimatto

- Maadoitus kalliolla tai sammaleella paljain varpain, ihan vaan luonnossa oleilu, tarkkaile pieniä ihmeitä. Jos et pääse luontoon niin luontodokumentin katselu.

- Trauma Adaptive Yoga (eli traumasovellettu jooga)

- Halailuterapia tai sopiva "rutistus" jonkun turvallisen aikuisen kanssa, myös köysisessiot menee varmaan tähän samaan kategoriaan

- Välillä hieronnassa/ osteopaatilla / vyöhyketerapiassa käynti

- Taidenäyttelyt, kulttuurin kuluttaminen, myös taiteen tekeminen. Sillä ei ole väliä miltä se muiden silmissä näyttää.

- Musiikki / äänimaailma / matalalla resonoivat äänet

- Tuoksut: eteeriset öljyt, tuoksukynttilät, ihanat vartalovoiteet (kunhan em tuotteissa ei ole liian voimakas tuoksu)

- Liiallisen keinovalon välttely, liian kirkkaiden valojen välttely, tunnelmavalaistus, kynttilät.

- Eläinten silittely, pehmoiset materiaalit iholla muutenkin: kietoudu johonkin ihanaan pörröpeittoon joka ei ole kuitenkaan kutittava!