Miten voi olla samaan aikaan feministi ja tehdä Onlyfans sivustoa? Itseasiassa erittäin hyvin!

Mielestäni on erikoista, että joidenkin äärifeministien mielestä erotiikka-alalla työskentely on aina naista halventavaa ja heidän ajatuksenaan on, että nainen tekee sitä vain selviytymisen pakosta ja "miehiä palvellakseen". Tietysti kaikenlainen ihmiskauppa on totta kai erittäin tuomittavaa ja kaikenlainen erotiikka-alalle painostaminen ja pakottaminen on ehdottoman väärin, MUTTA jos puhutaan aikuisista ihmisistä, jotka tekevät asioita rakkaudesta lajiin, onko se väärin tai naista halventavaa? 

Perinteisesti tuotettuun pornoon verrattuna Onlyfans mahdollistaa monta asiaa; voit itse käsikirjoittaa, kuvata ja tuottaa materiaalia kotona, omilla ehdoilla, omalla ajalla ja omilla rajoilla. Esimerkiksi tuotantoyhtiön sedät eivät ole painostamassa sinua johonkin, mistä et itse tykkää. Sinun ei tarvitse mahtua tiettyyn "pornotähtilookkiin" (eli silarit + botoxit +hiuslisäkkeet) vaan monenlaisille kehoille ja ulkonäölle on oma fanikuntansa. Itse olen nuoruudesta asti ajatellut että minulla on liian pienet rinnat ja että olisi suuripiirtein "pakko" ottaa silarit, että ne näyttäisi joltain. Kiitos Onlyfansin olen saanut niin paljon positiivista palautetta siroista rinnoistani etten olisi ikinä uskonut! Kiitos OF:n, vältyin kalliilta kauneusoperaatiolta! 

Onlyfansin voimaannuttavalle vaikutukselle naureskellaan pilkallisesti siihen liittyvien uutisten kommenttientissä tyyliin: "miten se nyt muka voi olla voimaannuttavaa, kun aiemmin itkettiin paparazzien pikkarikuville naisjulkkiksista???!!!" Ilmeisesti nämä Ritva-Liisat ja Jorma-Pentit jotka siellä kirjoittelee, eivät ole kuulleet sanoista suostumus ja itsemääräämisoikeus. Siinä on SELKEÄ ero, julkaisetko kuvan jonka olet itse kuvannut tai ainakin valinnut VAI julkaiseeko joku salakuvan sinusta nettiin ilman suostumusta. Vaikka voimaannuttava vaikutus kuulostaakin hirveän kliseiseltä, se omalla kohdalla on pitänyt ehdottomasti paikkaansa. OF on minulle ollut luovuuden leikkikenttä, mitä seksuaalisuuteen ja sen ilmaisemiseen tulee. Seksuaalisuus voi olla muutakin kuin kahden ihmisen välistä kanssakäymistä makuuhuoneessa. Siihen liittyy niin paljon muitakin aspekteja, joita olen saanut kokeilla kannustavassa ilmapiirissä ja vieläpä niin, että ihmiset ovat valmiita siitä maksamaan. Joten ikävät somekommentoijat: naureskelkaa vaan, mutta olen vapaampi ja onnellisempi kuin koskaan!

Olin jo päässäni kehitellyt tätä blogitekstiä, kun HS Visiossa ilmestyi tämä kolumni: Heidi Klumin bikinikuvat paljastivat sukupolvien kuilun . Siinä kerrottiin, miten Saksassa huippumallin mainoskampanja herätti raivoa nuorissa, koska Z-sukupolvi ei jaksa katsoa maailmaa enää vain heteromiehen silmin. Tekstissä oli hyvää pohdintaa 1990- ja 2000-luvun alun naiskuvastosta ja naisjulkkiksien kohtelusta, mitä itsekin olin pohtinut jo aiemmin ulkonäköpaineita ja fitnessurheilua käsittelevässä tekstissäni. Kohta mitä erityisesti jäin miettimään: "Gilbert kirjoittaa että jotenkin 2000-luvun viihdeteollisuus sai meidät uskomaan että naisen suurin vapaus on olla kontallaan miehen edessä. Onlyfans on siksi täydellinen ajankuva: naisen tärkein valuutta taitaa todella olla seksuaalisuus. Ansa on sama, oli sisältö miten voimaannuttavasti tai kehopositiivisesti tehtyä. "  Käytännössä omalla kohdallani tämä tarkoittaisi sitä, etten "aikuisten oikeasti" haluaisikaan tehdä sellaista materiaalia, vaan olen aivopesty ajattelemaan niin että haluaisin... Hmm, mennäänkö tässä evoluutiopsykolgian ja hyväksymisen tarpeen puolelle? Onhan se mahdollista kyllä, sitä en kiellä. Mutta entä jos olen esteetikko ja hedonisti, joka nauttii sisällön tuottamisesta omilla ehdoilla? Entä jos haluaa kuvata eettistä aikuisviihdettä, jota myös naiset haluavat katsoa? 

Joskus nuorempana pohdin puolitosissani, olisinko mennyt esim. missikisoihin tai muihin vastaaviin Suomen neito tai mitä näitä nyt oli siihen aikaan. Järki sai kuitenkin vallan ja silloisen ajankuvan mukaan ajattelin että missien tehtävänä on vain näyttää kauniilta ja mennä jääkiekkoilijan kanssa naimisiin. Halusin itse tehdä "oikeasti" hyödyttävää työtä, jossa voin auttaa muita ihmisiä. Opiskelin fysioterapeutiksi ja toiveeni toteutui. Tein työtä jolla on merkitys. Kuitenkin minusta tuntui, että fyssarina minun tulee olla ns, "hajuton, mauton, ei saa herättää liikaa huomiota"... pukeutuminen työpaikalla on kontrolloitua jne. Vertauskuvainnollisesti koin, että kolmion mallisena minun pitää tunkea itseni neliön kokoiseen boksiin. Ja kolmekymppisenä perheenäitinä löysinkin itseni alastonmalli -harrastuksen parista ja jäin heti koukkuun! Minun ei tarvitsekaan valita joko tai vaan sekä että! Se, jos mikä, on voimaannuttavaa.

Toisaalta, koko tämän tekstin idea on myös se, että stereotypia "Onlyfansia tekevistä bimbonaisista, jotka tekee sitä kun ei muutakaan osaa" on kulahtanut ja harvemmin pitää edes paikkansa. Tunnen monia OF tekijöitä, joilla on korkeakoulututkinnot takataskussa ja hyvä duunipaikka, mutta myös se palo tehdä asioita, joihin kokee intohimoa ja että tässä elämässä on muutakin kuin se oravanpyörä yhdeksästä viiteen. 

Feminismiin palatakseni, se, että nainen SAA avoimesti nauttia seksuaalisuudestaan, ei todellakaan ole ollut itsestäänselvyys historiassa. Kuuluisaa naisasianaista lainatakseni: "Kaikkea muuta kunhan ei vaan nukkuvaa puolikuollutta elämää. " - M. Canth 1884. Skål på den saken!